Takamatkalta aloittaneet
Olen tavannut lukemattomia ihmisiä, jotka ovat sananmukaisesti aloittaneet elämänsä takamatkalta. He ovat etsineet identiteettiään useita vuosia, kierrelleet loputtomia kuoppaisia polkuja itsensä kanssa, kompuroineet polvet verillä ja kaatuneet moneen kertaan. He ovat katselleet kun muut ovat lähteneet menestyksekkäästi opiskelemaan, löytäneet parisuhteen, perustaneet perheen, tulleet vanhemmiksi, luoneet uraa.
Takamatkalainen ei ole ehkä tähän kyennyt, mutta tahdolla tai halulla ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Kädet ja sielu on olleet niin täynnä; korjattavaa, rakennettavaa, löydettävää, käsiteltävää, pois laitettavaa. Hän on tehnyt työtä kellonympäri itsensä kanssa: selviytyäkseen, kootakseen itsensä palasista, syntyäkseen viimein omaksi itsekseen.
Samalla hän on kipuillut ajatuksineen: miksi minä en ole vielä saavuttanut niin paljon kuin toiset? Miksi minulle kaikki tuntuu niin vaikealta ja haasteelliselta? Hän on jatkuvasti vertaillut itseään muihin ja ottanut mittapuuksi toisten mittapuut. Hävennyt, arkaillut, arvostellut itseään ja alati pohtinut: mikä minussa on mennyt vikaan?
Totuus on kuitenkin tämä: mikään ei ole mennyt vikaan. Takamatkalainen on joutunut tekemään loputtomalta tuntuneen sisäisen urakan. Luomaan ne perustukset, jotka toiset ovat saaneet valmiina. Opettelemaan itse asioita, joita toiset saivat harjoitella jo lapsuudenkodissaan.
Sisäisyyden varjoista on etsitty vuosien tai vuosikymmenien ajan sitä pientä, yksinäistä ja haavoittunutta lasta. Annettu hänen olla pikkuhiljaa näkyvämpi. Vakuutettu lapselle, että hän on tärkeä ja rakas. Luotu riittävästi tilaa ja aikaa eheytymiselle. Hyväksytty, ymmärretty, kohdattu. Tarjottu se, mitä sisäinen lapsi ei kasvaessaan koskaan saanut. Vaikka olisi pitänyt, vaikka olisi ansainnut.
Takamatkalainen on kuitenkin lujasti yrittänyt. Niin tosissaan hän on yrittänyt. Ensin olla niin kuin toiset ja huomatessaan, ettei se onnistu, alkanut etsiä vielä vahvemmin omaa suuntaa. Kokeillut, epäonnistunut, hävennyt, mutta mikä tärkeintä: yrittänyt aina uudelleen. Noussut ylös yhä uudestaan.
Ja kaiken aikaa, hän on kantanut sisällään sellaista, mitä moni ei koskaan joudu kohtaamaan.
Jos tunnistit itsesi takamatkalaiseksi niin olethan ylpeä itsestäsi ja siitä matkasta jonka teit itsesi kanssa. Se on ollut elämäsi tärkein matka, vaikka kävikin kovasti voimillesi. Seiso pystypäin sen pienen sisäisen lapsesi rinnalla, sillä sinun ansiostasi hän saa nyt loistaa.