Kun äiti kiusaa kotona – mitä emotionaalinen kaltoinkohtelu on?

Ihmiselle on usein tuskallisen vaikeaa sanoittaa ääneen, että äiti on aina kiusannut kotona. Se halutaan pitää piilossa, salata muilta. Lapsi oppii hyvin varhain, että kotiasioista ei saa kertoa kenellekään. Sitä hoetaan hänelle kuin mantraa. Äitiä pitää aina suojella, vaikka hän olisi kotona se, joka pahiten satuttaa.
Kun kaltoinkohtelua tapahtuu lapsuudenkodissa, lapsi ei ymmärrä, että on kyse tarkoituksellisesta kiusaamisesta. Hän pakottautuu selviytymään, koska vaihtoehtoja ei ole. Ei voi puolustautua, ei ole paikkaa minne lähteä, ei ole ketään, joka suojelisi.
Lapsi oppii alati tarkkailemaan äitiään: äänensävyjä, askelten painoja ja ilmeitä. Hän erikoistuu ennakoimiseen ja lukee tehokkaasti ilmapiiriä sekä ihmisten mielentiloja. Jo varhain, hän alkaa sopeuttamaan persoonallisuuttaan, muokkaa itseään äidin mielen mukaiseksi ja on valmis taipumaan vaikka minkälaiselle mutkalle, että äiti ei raivostuisi, haukkuisi ja hylkäisi. Pienestä pitäen hän kasvaa vinksahtaneeseen todellisuuteen, jossa rakkaus pitää ansaita ja kiintymyksellä on ehdot.
Vaurioittavassa kotiympäristössä lapseen sisäistyy lukuisia haitallisia uskomuksia. Hän oppii, että tunteet ovat vaarallisia, rajat aiheuttavat rangaistuksia eikä omaa mielipidettä tai ääntä saa olla. Traagista kyllä, hän alkaa uskoa myös, että turvattomuus ja emotionaalinen ja fyysinen kaltoinkohtelu ovat normaaleja asioita kasvatuksessa.
Lapselle kehittyy väistämättä selviytymisstrategia. Hermosto on jatkuvasti ylivireä. Hän tarkkailee ja ennakoi jatkuvasti sekä pyrkii täyttämään äidin ehdot täydellisesti, jotta voisi kokea olevansa arvokas edes hetkellisesti.
Aikuisena ihminen saattaa edelleen kantaa lapsuudenaikaisia vaurioita ja suorittaa elämäänsä selviytymisstrategian kautta. Hän voi kärsiä esimerkiksi seuraavista haasteista:
jatkuva varuillaanolo
rajojen asettamisen vaikeus
jatkuva miellyttämisen tarve
konfliktien pelko
häpeä, jota ei osaa selittää
hermoston ylivireystilat
taipumus valita kumppaneita, jotka toistavat lapsuuden vinoutunutta dynamiikkaa
On tärkeää muistaa, että lapsuuden kaltoinkohtelu ei ollut sinun syysi. Selviytymisstrategiat, jotka kerran suojasivat, eivät enää palvele aikuisuutta. Niistä voi päästää irti. Kun ihminen uskaltaa katsoa menneisyyttään totuudellisesti, hän voi alkaa rakentaa elämää, jossa ei tarvitse varoa, miellyttää tai piilottaa itseään. Rohkeus nähdä oma tarina on ensimmäinen askel kohti vapautta.
Varaa aika, jos tarvitset tukea matkallesi!
Mervi 💛