Kiusaamisen ehkäiseminen ei ala ekaluokalta vaan aikuisten esimerkistä
Kohta on taas se vuodenaika, kun keltanokka-lippispäiset ekaluokkalaiset lähtevät sankoin joukoin kohti lähikoulua. Monilla paikkakunnilla heitä saattelevat matkaan vapaaehtoiset aikuiset, jotka turvaavat pienten kävelyreittejä ensimmäisinä viikkoina. Minusta on valtavan hienoa, että tällainen toimintamalli on jäänyt pysyväksi tavaksi. Lapset tarvitsevat aluksi turvaa ja ohjausta aloittaessaan pitkän koulutiensä.
Kun pienet koululaiset astuvat portista sisään, heillä on varmasti perhosia vatsassaan. Upouudessa ja huolella valitussa repussa on mukana hienot penaalit, kynät ja kumit. Heistä hehkuu tietynlainen ylpeys: minusta on tullut jo koululainen! Mutta he kuljettavat paljon myös sisäisessä repussaan. He kantavat mukanaan kokemuksia siitä, miten omat vanhemmat ja sisarukset ovat käyttäytyneet ja toimineet heidän vielä lyhyen elämänmatkansa varrella.
He tuovat mukanaan oppinsa siitä, millä tavoin tutut aikuiset ovat ratkaisseet erimielisyyksiä ja ristiriitoja. Ja sen, miten kotona on puhuttu opettajista, naapureista ja vaikka poliitikoista. Ja sen, miten perheessä on suhtauduttu erilaisuuteen, pettymyksiin, virheisiin ja tunteisiin.
Kiusaamisen ehkäiseminen ei suinkaan ala alaluokilta vaan aikuisten antamista esimerkeistä. Me aikuiset olemme vastuussa siitä minkälaisen keskusteluilmapiirin luomme ja millaisen dynamiikan keskellä lapset joutuvat varttumaan. Me myös teemme linjanvedot siitä, mitä hyväksymme ja mitä emme.
Kun kohtaamme pettymyksiä ja vastoinkäymisiä, lapset näkevät kuinka käsittelemme niitä. Me näytämme heille oman toimintamme kautta, kuinka erilaisuus tulee kohdata. Me opetamme jatkuvasti - halusimme tai emme - miten tätä elämää eletään ja millä tavalla muita kohdellaan. Lapset oppivat mallista. Tarkkailemalla muita. Seuraamalla miten aikuiset käyttäytyvät ja toimivat eri tilanteissa.
Kiusaamisen juuret ovat siis todella paljon syvemmällä kuin haistatteluissa koulun pihalla. Lasten välisissä kiistoissa tai vihaisissa katseissa ja mutruun menevissä huulissa. Heidän tapansa olla muiden ihmisten kanssa rakentuu vahvasti sille, mitä he ympäristössään kuulevat ja näkevät.
Turvallinen kasvuympäristö ja kiusaamisesta vapaa yhteiskunta syntyy yhdessä tuumin. Hyvä ilmapiiri rakentuu siitä tavasta, miten katsomme toisia, miten vastaamme meiltä kysyttäessä, miten huomioimme ja kohtaamme toisemme. Kanssaihmisen kunnioittaminen ja arvostaminen alkaa siis varsin pienistä eleistä.
Yhteiskunnassa vallitseva keskusteluilmapiiri on aikuisten vastuulla. Meidän on pohdittava vakavasti minkälainen puhumisen tyyli on yleisesti hyväksyttävää ja mikä ei. Minkälainen käyttäytyminen on ok ja mikä ei.
Rehellisesti sanottuna olen tällä hetkellä syvästi huolissani siitä vastakkainasettelun määrästä, mitä julkisuudessa nähdään. Hyökkääminen, sanoilla satuttaminen, ylimielisyys ja toisten vähättely tuntuu saaneen enemmän ja enemmän jalansijaa viime vuosina politiikkaa myöten. Rakentava ja yhteisiin tavoitteisiin nojaava keskustelu sekä toisten kunnioittaminen on jäänyt huomattavasti ohuempaan rooliin kuin aiemmin.
Muutokseen tarvitaan asioiden muuttamista. Siihen tarvitaan myös muutoksentekijöitä. Niitä, jotka tuovat asiat esille. Niitä, jotka sanovat "nyt riittää". Niitä, jotka seisovat jämerästi hyvien käytöstapojen, tasa-arvon ja ihmisyyden kunnioittamisen puolella. Lupaan olla yksi heistä.
-Mervi 💛