Kiusaaminen työyhteisössä

Kun ihminen joutuu kiusatuksi työyhteisössä, on tilanne äärimmäisen satuttava. Kiusaaminen voi ilmentyä esimerkiksi vähättelynä, ivailuna, naureskeluna, matkimisena, ohi katsomisena, tiedon panttaamisena, ulkopuolelle sulkemisena ja nolaamisena sekä häpäisynä.

Jokainen meistä haluaa tulla nähdyksi ja arvostetuksi. Voi vain kuvitella, miltä tuntuu kun joku päivittäin ilkeilee ja toimii sinua vastaan. Kun työpaikalla on vaurioittava ilmapiiri ja epäkunnioittavaa käyttäytymistä, kiusattu jää usein lohduttoman yksin. Usein kiusaaminen kuitenkin näkyy, ja kuuluu. Miksi siihen ei puututa? Miksi sen annetaan jatkua joskus jopa vuosikausia?

Niin hirveältä kuin se kuulostaakin, tilanne voi ajan saatossa myös normalisoitua. Vuorovaikutustyylistä tulee työpaikan toimintatapa, kielellinen kulttuuri. Yhteisöön juurtuu ajatus: tämä on ihan hyväksyttävää, näin meillä toimitaan. Myös pelko estää puuttumasta härkkimiseen. Mieleen nousee ahdistava ajatus: jos otan tämän puheeksi voinkin olla seuraava kohde. Ajan myötä voi käydä niin, että kiusattu lopulta vaikenee. Hän ei jaksa enää sanoa vastaan eikä tuoda esille asian todellista laitaa. Hän uupuu, koska vaikuttamisen mahdollisuuksia ei näytä olevan. Samalla hän joutuu muokkaamaan ja pienentämään itseään, tapaansa olla vuorovaikutuksessa ja tehdä työtään.

Puuttumattomuus ja hiljeneminen voidaan nähdä selviytymisen strategiana. Sitä voidaan pitää myös rohkeuden puutteena ja välinpitämättömyytenä. Juurisyiden kaivelu ei kuitenkaan paranna tuumaakaan kiusatun tilannetta. 

Työpaikalla kiusattu ihminen ei hyödy siitä pohdinnasta, miksi muut eivät puuttuneet ja miksi tilanne jatkui niin pitkään. Hän tarvitsee konkreettisia tekoja ja jämäkkää toimintaa tilanteen muuttamiseksi. Suoraa puhetta enää harvakseltaan kuulee. Asioista puhutaan kierrellen ja pehmennellen. 

Kun kiusaamisesta vaietaan, syntyy tilanne, jossa kukaan ei uskalla sanoa ääneen sitä, minkä kaikki jo tietävät. Epäkunnioittava käytös muuttuu normi arjeksi. Työyhteisö käyttää varovaisia ilmaisuja, jotka eivät kerro todellisuudesta mitään: "hänellä on haasteita vuorovaikutuksessa", "heidän välillä on pientä kitkaa" tai "erilaisia näkemyksiä".  Kiusatun kokemus jää tällaisessa tilanteessa kiertoilmaisujen ja korulauseiden taakse piiloon. Hänen kokemuksensa hämärtyy, koska kukaan ei puhu ilmiöstä sen oikealla nimellä. Kun kukaan ei sano ääneen "tämä on kiusaamista", kiusattu alkaa epäillä itseään. Hän alkaa miettiä, liioitteleeko vain, tulkitseeko väärin tai onko liian herkkä. 

Todellisuudessa kyse on ihan puhtaasti "vallankäytöstä", joka satuttaa syvästi ja sulkee uhrin pois yhteisöstä. Manipulointi ja toisen alistaminen eivät kuulu työpaikoille eivätkä mihinkään muuallekaan. Jokaiselta aikuiselta ihmiseltä tulee voida olettaa tietynlaisia taitoja työyhteisössä. Ei pidä antaa kenenkään perseillä vain sen vuoksi, että hän sattuu olemaan "särmikäs tyyppi" tai "kiivas temperamentti". 

Kaltoinkohdeltu ihminen alkaa tarkkailla itseään: eleitään, äänensävyjään, tapaansa toimia, puhua jne. Hän alkaa varoa, jotta ei "provosoisi" tai "ylireagoisi". Koska hänet jätetään yksin kokemuksensa kanssa, häneen sisäistyy useita vinoutuneita uskomuksia: tulkitsen väärin ja käsitän väärin. Luottamus omaan itseen hämärtyy, koska muut eivät vahvista tapahtunutta. Välillä hän epäilee itseä ja omaa kokemusta, välillä hän tunnistaa sen. 

Kun ihminen joutuu alati arvioimaan ja tarkkailemaan omaa käyttäytymistään, hän alkaa kulkea "sukkasillaan". Varoa, ennakoida, tarkistella ja muokata jatkuvasti itseä: siis sopeutua. Kun joutuu koko ajan pohtimaan miten sanoa ja toimia, työpäivistä tulee helvetillinen selviytymistaistelu. Työpaikka on läpeensä turvaton ja voimat vievä. Kiusattu on suuressa riskissä sairastua mielenterveyden sairauksiin kuten masennukseen, ahdistuneisuushäiriöön tai uupumukseen.

Kiusaamiseen tulee puuttua terävästi. Esihenkilöllä on lakisääteinen velvollisuus tarttua asiaan ja toimia. Ilmiö tulee selvästi nimetä ja kaikki kiusaamiseen liittyvä dokumentoida. Kiusaajan toimintaan on puututtava ja uskallettava käyttää siihen riittävästi valtaa. Se voi tarkoittaa myös varoituksen antamista ja törkeissä tapauksissa jopa irtisanomista. Koska kiusaaminen tapahtuu yhteisön sisällä, työyhteisön tulee voida tunnistaa aiempi hiljainen hyväksyntä ja "ohi katsominen". Avoin keskustelu ja rehellinen vuorovaikutus esimerkiksi tiimipalavereissa ovat olennaisen tärkeitä. 

Asioista on puhuttava niiden oikeilla nimillä. Avattava silmät ja korvat. Käytettävä ääntä, joka meille on annettu.

Ethän katso ohi?

-Mervi 💛